Elämyslomalla työhuoneessa

2008-11-24T00:42:00.000-08:00

Oletteko huomanneet, että televisiosta tulee ihan järjettömän paljon remonttiohjelmia? Ei se mitään, en minäkään ollut. Marraskuun neljänteen päivään saakka minulle olisi ollut aivan sama, vaikka remonttiohjelmia olisi tullut kellon ympäri, kunhan puoli kahdeksalta tulee Salkkarit.

Marraskuun viidennen päivän aamuna kylpyhuoneen lattialla oli viidestä kymmeneen senttiä sameaa likavettä. Kumisaappaat jalassa ja -hanskat käsissä yritin hetken kaivaa lattiakaivoa tuloksetta. Sen jälkeen ryhdyin tilaamaan putkimiestä, mikä oli itse asiassa aivan turhaa, koska puhelun aikana niitä oli tullut yleisavaimella sisään oikein kaksin kappalein.

- Alakerrassa tulee vettä katosta, ne selittivät ja avasivat putkitukoksen.

Siinä vaiheessa aloin aavistella, että se, mitä tästä eteenpäin seuraavan puolen vuoden aikana tapahtuu, tulee maksamaan melko paljon ja että siinä oli asianomaisina me, alakerran asukkaat sekä talo- ja vakuutusyhtiö. Yhtiöillä on sellainen ominaisuus, että ne eivät mielellään menetä rahaa ja niiden palkkalistoilla on lukuisia työntekijöitä, jotka yrittävät estää niitä menettämästä rahaa. Sen sain huomata perin konkreettisesti siinä vaiheessa, kun ensimmäinen paikalle tullut henkilö ei suinkaan tehnyt kosteusmittauksia tai mitään muutakaan relevanttia, vaan olisi halunnut mieluummin alkaa räpsiä yksityisasunnossa ilman lupaa kuvia mm. kissanhiekka-astiasta, joka oli ihan eri puolella huoneistoa.

Aluksi aiheuttajaksi epäiltiin vuotanutta patteria, mutta sitten kävi ilmi, että kosteus oli ihan jossain muualla. Sen jälkeen epäiltiin tulvinutta kylpyhuonetta, mutta sitten kävi ilmi, että kosteus tuli läpi kolmen metrin päästä ja ihan toisesta huoneesta. Loppujen lopuksi kävi ilmi, että asunnon sauna oli aikanaan rakennettu ilman minkäänlaisia vesieristyksiä ja mainitsematta sanaakaan isännöitsijälle ja että 90-luvun putkiremontti oli tehty täysin ns. vituilleen ja että samassa taloyhtiössä oli revitty auki jo kymmeniä asuntoja, mutta sillä erotuksella että meidän asuntomme oli rakennettu kaksikymmentä vuotta muuta taloyhtiötä myöhemmin vanhan vesikaton päälle, mikä teki asiasta vielä työläämpää. Tämäkin tuli meille yllätyksenä. Nämä olivat ne lähtökohdat, joista kosteusvaurioita ja niihin liittyviä korvausvelvollisia ruvettiin kaivamaan esiin.

Siinä me - käsittäen minä, kainalossani tätä hävitystä ihmeissään seurannut kissa, kaksi putkimiestä ja isännöitsijä - taivastelimme auki revityn kylpyhuoneen ovella putkistoa, joka kiemurteli, teki turhia mutkia ja sisälsi T-liittimiä joilla ei ollut mitään funktiota, aivan kuin putkimies olisi sitä rakentaessaan pelannut tietokonepeliä, jossa vesi valuu hitaasti putken toisesta päästä ja pelaajan täytyy liittää mahdollisimman nopeasti erilaisia putkenkappaleita peräkkäin.

- Jos minulta kysytään, sanoi isännöitsijä, niin kyllä tuo vessakin pitäisi repiä auki.

Vessan alla oli todellakin kosteutta, mutta putkimiesten arvion mukaan se oli ollut siellä jo kauan ennen kuin muutimme tähän. Kylpyhuone oli siis jo revitty auki ja seuraavana oli vuorossa keittiö. Tämä oli viimeinen päivä, kun meillä oli sellainen. Eteinen meillä saattoi olla vielä jonkin aikaa. Kulku makuuhuoneeseen tapahtui keittiön ja eteisen kulmasta, joten se saattoi vielä tovin aikaa olla käytettävissä. Tavarat oli tungettu enimmäkseen työ- ja olohuoneisiin. Totuttelimme nukkumaan niiden sohvilla, raahasimme kahvinkeittimen ja mikron työhuoneeseen ja asennoiduimme tähän sellaisena hauskana kokemuksena - ikään kuin eräänlaisena seikkailuleirinä. Tosiasiassa koko asia oli ihan jo pelkästään metelin ja pölyn takia melko stressaava puhumattakaan niistä satojen tuhansien kustannuksista, joiden maksajasta ei ollut varmuutta.

Kun suihkua ei enää ollut, sitä oli iloinen keittiöstä. Huomenna keittiötä ei enää ole, joten sitten sitä voi olla iloinen vessasta. Jännittää jo kovasti, mistä sitä voi olla iloinen sitten kun vessakin lähtee.

Nappanahkatakki

Elämyslomalla työhuoneessa